Olen nyt istunut aamukahdeksasta työpöytäni ääressä ja yrittänyt vältellä työntekoa. Siihen liittyy mm. Internet-sivujen selailu, jotka kauempaa katsoen näyttävät siltä, kuin ne voisivat jotenkin liittyä työntekoon (esim. YouTube ei käy: se on liian tunnettu, ja ohikulkijat voisivat huomata minun tiirailevan vanhoja Kenny Everett -shown jaksoja), kiireinen kävely paikasta toiseen a) avainnippua heilutellen b) paperinippua/kansiota kanniskellen (sitten voin mennä tupakalle tai vessaan istumaan, toiset näkevät minut toimittamassa jotain tärkeää asiaa >vrt. paperiniput kädessä), Word-dokumenttiin kirjoittaminen (ei ole väliä, mitä kirjoittaa, kunhan asiakirjan muoto ei kavalla; ts. jos kirjoittaa runoa, se ei näytä virallisesta asiakirjalta kauempaakaan katsoen. Kirjoitus sen sijaan voi olla merkityksettömiä merkkijonoja, kauppalista >muista muotokieli!, avainromaani tai nimetön yleisönosastokirje).

Vaikka ette nyt tätä blogiani luekaan, niin kuin jo osasin epäillä, on tällä ainakin funktionsa työnteon jäljittelijänä.

Lounasaika on aivan käsillä, mutta ajattelin pitkittää sitä menemällä ensin vessaan pitkälle istunnolle; en siis käytä lounastauostani siihen aikaa, huom! Tupakallakin voisin käydä samassa, menköön se vessakäynnin piikkiin. Pitää sitä nyt ihmisen voida tarpeillaan käydä, vaikka töissä onkin.